Viisi kysymystä - vastaajana Jussi Hankela

Keväisiä luontoelämyksiä Talkoo- ja linturetriitistä 
 

Retriittejä on monenlaisia, ja yksi aivan omanlaisensa on Metsäkestilän keväinen talkoo- ja linturetriitti. Viimeisin, vuorossaan yhdestoista, pidettiin toukokuun alkupuolella. Sen lintuosuudesta vastasi nytkin Jussi Hankela, joka on kehittänyt tämän retriittikonseptin yhdessä Liisa Erkiön kanssa. Jussi Hankela on koulutukseltaan biologi ja tehnyt työnsä opettajana, rehtorina ja lähetystyöntekijänä kotimaan lisäksi Namibiassa ja Etiopiassa, joissa yhteensä 10 vuoden ajan. Lintujen harrastamisen hän aloitti jo poikasena isänsä ja “lintuserkkunsa” innostamana. 

1.    Kuinka talkootyö, lintujen tarkkailu ja hiljaisuuden retriitti sopivat yhteen? 
Olen pitänyt tästä yhdistelmästä. Se on monipuolinen, niin että käytännön talkootyöhön eli sisätilojen ja pihan kevätkunnostukseen yhdistyy lintujen tarkkailu sekä samanaikaisesti että erikseen. Hiljaisuuden tuokiot ovat sitten pieninä helminä päivien ohjelmassa: iltarukouksesta aamurukoukseen sekä päivärukouksesta ja lounaasta päiväkahviin.

2.    Metsäkestilä sijaitsee suurten metsien ja Seitsemisen kansallispuiston äärellä. Onko sillä merkitystä?
Periaatteessa linturetriitin voisi järjestää missä vain. Tarkkailussa on kuitenkin aina kyse kunkin paikan linnuista. Lajisto ja lukumäärät vaihtelevat. Täällä etuna on helppo pääsy kiinnostavien reittien ja luontokohteiden luo. 
Lajien keräys kuuluu joka vuosi asiaan. Parhaana vuonna retriitissä bongattiin 46 lajia, tänä vuonna 35. Jos kyntäjäinen, viiropukare tai pipopää eivät ole sinulle tuttuja, niin tämän kertaisessa linturetriitissä niistä tuli ystäviäsi.

3.    Miten vaativa ohjelmaan kuuluva linturetki on?
Alkuvuosina retki oli vaativampi. Se kulki joen vartta pitkin välillä ryteikköistenkin paikkojen läpi. Sittemmin reittiä muokattiin, ja nyt kuljetaan hyviä polkuja ja pitkospuita pitkin. Pääkohde on viime vuodet ollut Soljasten alue Seitsemisessä.

4.    Millaisia huippukohtia vetämissäsi retriiteissä on ollut? 
Pari lintumiestä sykähdyttänyttä kokemusta tulee mieleeni. Ensimmäinen oli Soljasten nuotiopaikalla istuessamme pohjantikan ilmestyminen muutaman kymmenen metrin päähän kelottumassa olevaan puuhun puuhastelemaan. Se on Suomessa vähälukuinen, vanhojen metsien tikkalaji, jota näkee harvoin. Siinä se nakutteli pitkään eikä välittänyt meistä retkeläisistä. Toinen hieno kokemus oli joitakin vuosia sitten, kun olimme Petäjäjärven päässä ja yhtäkkiä meitä kohti lensi muutaman pikkulokin parvi. Erikoista, sillä pikkulokki on rehevien lintujärvien laji, ei erämaalintu.
Kaiken kaikkiaan erilaiset luontoelämykset tekevät näistä retriiteistä erityisiä. Nytkin, kun olimme kylmänä aamuna kävelleet vanhan kuusimetsän läpi ja tulossa aukiolle, aurinko oli jo jonkun matkaa noussut, ja polku kääntyi suoraan lämmittämään alkanutta aurinkoa kohti. Siinä tuntui kuin olisimme päässeet armon auringon alle. 

5.    Mikä saa sinut jatkamaan Talkoo- ja linturetriittien ohjaajana vuodesta toiseen?
Näistä retriiteistä on tullut itselleni sellainen kevään merkkipaalu. Ympäristö ja monet osallistujatkin ovat tuttuja ja viihdyn ihmisten parissa. Saan jakaa siitä, mitä itse olen saanut.

Jos kiinnostuit linturetriitistä, seuraa Metsäkestilän kalenteria! Ensi keväänä saatat päästä mukaan.

20.5.2023 Teksti: Elina Kulovesi