Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Aija Kaartinen on työskennellyt määräaikaisissa papin tehtävissä, muun muassa asuinpaikkakunnallaan Valkeakoskella. Hän ohjaa hiljaisuuden retriittejä ja pitää hengellisen ohjauksen koulutuksia Hiljaisuuden ystävien toiminnassa. Kaartiselle on tärkeää myös ekumenia, työ, joka haluaa lähentää ja yhdistää kristittyjä kirkkokuntia.
1. Milloin tutustuit hiljaisuuden retriitteihin?
Osallistuin hiljaisuuden retriittiin jo opiskeluaikanani 80-luvulla. En muista itse retriitistä paljoa, mutta sen muistan, etten olisi retriitin päättyessä halunnut katkaista hiljaisuutta. Varsinkin pinnallinen jutustelu tuntui siinä hetkessä täysin tarpeettomalta. Silti siitä kului useampi vuosi ennen kuin palasin retriittien pariin. Mutta sitten tapahtuikin paljon lyhyessä ajassa: Italiassa olin jo mukana toteuttamassa ekumeenisia retriittejä ja pian Suomeen palaamisen jälkeen hakeuduin retriitinohjaajakoulutukseen, ensin hiljaisuuden retriittien ja sitten myös henkilökohtaisesti ohjattujen ignatiaanisten retriittien ohjaajaksi.
2. Millainen on henkilökohtaisesti ohjattu retriitti?
Henkilökohtaisesti ohjatussa retriitissä osallistujalla on päivässä 4 omaa rukoustuntia ohjaajan antamien Raamatun tekstien kanssa. Niiden aikana osallistuja voi antaa Raamatun sanan ja oman elämänsä käydä vuoropuhelua Pyhän Hengen ohjauksessa. Joka päivä on myös ryhmän yhteinen hiljainen rukous sekä messu. Retriittiläisellä on mahdollisuus jakaa omaa rukousmatkaansa ja sen aikana nousseita kysymyksiä, huomioita ja kokemuksia päivittäisissä tapaamisissa oman ohjaajansa kanssa. Ohjaajan tehtävä on kuunnella ja rohkaista rukoilijaa, mutta varsinaisena ohjaajana rukousmatkalla ja elämän polulla on Jumalan Pyhä Henki.
3. Kenelle henkilökohtaisesti ohjattu retriitti sopii?
Henkilökohtaisesti ohjattu retriitti sopii kaikille, jotka haluavat yhdessä toisten kanssa kuunnella Jumalan puhuttelua hiljaisuudessa ja jakaa omaa rukouskokemustaan oman ohjaajan kanssa. Toki tarvitaan myös sitoutumista Raamatun tekstien mietiskelyyn omien rukoustuntien aikana.
Jos usean päivän mittainen pääosin itsenäinen rukousmietiskely arveluttaa, voi aloittaa viikonlopun mittaisilla hiljaisuuden retriiteillä, joissa on paljon yhteisiä ohjattuja rukoushetkiä. Jos sitten jossain vaiheessa alkaa kaivata enemmän aikaa hiljaisuudelle ja omalle rukoukselle, voi kokeilla pidempää henkilökohtaisesti ohjattua retriittiä.
4. Miten yhdistät hiljaisuuden viljelyn työhösi seurakuntapappina?
Seurakunnassa olen yhdessä seurakuntalaisista ja työntekijöistä koostuvan hiljaisuuden tiimin kanssa suunnitellut ja toteuttanut hiljaisuuden iltoja. Hiljaiset pyhiinvaellukset houkuttelevat heitäkin, jotka eivät tunne oloaan kotoisaksi kirkon penkissä. Arjen keskellä tehtävää rukousmatkaa olen tarjonnut ryhmille ja yksittäisille hengellisen ohjauksen pyytäjille. Saarnoissa tai muissa hartauspuheissa teen kysymyksiä, joita voi hetken mietiskellä hiljaisuudessa. Mahdollisuuksia on monia. Usein olen saanut hyvää palautetta siitä, että esim. messun keskellä on aikaa myös omaan hiljaiseen rukoukseen ja mietiskelyyn. Hiljaisuutta ja rauhaa siis kaivataan, mutta hiljaisuus sekä houkuttaa että pelottaa. Siksi on hyvä tarjota myös pieniä hiljaisia hetkiä ja matalan kynnyksen kokemuksia.
5. Mikä on suhteesi Metsäkestilän hiljaisuuden taloon?
Metsäkestilässä olen ollut monissa retriiteissä, sekä osallistujana että ohjaajana, viime vuosina varsinkin henkilökohtaisesti ohjattujen retriittien ohjaajana. Sieltä on paljon hyviä muistoja Pyhän läsnäolon kokemisesta ja Jumalan hoidossa olemisesta. Olen ollut siellä myös srk:n työntekijöiden virkistyspäivässä, joka sai kaikilta osallistujilta paljon hyvää palautetta hiljaisuudessa lepäämisen ja luonnossa kulkemisen mahdollisuudesta - sekä tietenkin hyvästä ruuasta. Sehän on tärkeä osa Metsäkestilän retriittikokemustakin.
Aija Kaartinen ohjaa yhdessä Anne Koivulan kanssa henkilökohtaisesti ohjatun retriitin helatorstain aikaan.
11.3.2024 Teksti: Aija Kaartinen ja Riikka Pyykkö
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä