Viisi kysymystä – vastaajana Marianne Kyrönviita

Vuoden kierto luonnossa on aina tuonut lohtua ja toivoa uusista aluista

Marianne Kyrönviita on pitkään toiminut Parkanon seurakunnan kappalaisena, vastaten muun muassa diakonia- ja aikuistyöstä. Marianne on ohjannut Parkanossa hiljaisuuden päiviä, retriittejä sekä hiljaisuuden viljelyn ryhmää. Marianne siirtyi eläkkeelle vuonna 2021 ja tänä vuonna Marianne aloitti Metsäkestilän ystävät ry:n hallituksen jäsenenä.

1. Miksi kiinnostuit hiljaisuuden viljelystä?

Ensikosketukseni hiljaisuuden viljelyyn oli jo 90-luvun alkupuolella. Olin liittynyt kirkkokuoroon paikkakunnalle muuton kautta. Etsin nuorena perheenäitinä yhteyttä seurakuntaan äitiyslomalla ollessa. Silloinen kanttorimme sitten järjesti hiljaisuuden päivän. Sen ilmapiiri ja tunnelma oli heti luokseen kutsuva ja hoitava. Ei vaatimuksia tai velvollisuuksia. Yhdessä oli helppo olla hiljaa, huokailla omia ja samalla yhteinen rukous kannatteli! Liityin Hiljaisuuden ystäviin ja lehti tuli joka kerta luettua tarkkaan! 2000-luvun alkupuolella aloin teologian opinnot Joensuussa. Niihin liittyen järjestettiin Vaiviossa hiljaisuuden retriitti. Ohjaajina olivat Kotilan Heikki ja Kainulaisen Pauliina. Kokemus oli: Ihan kuin olisi tullut kotiin!

2. Miten seurakuntapapin työssä viljelit hiljaisuutta?

Olin aikaisemmalla työurallani kuntoutuksen parissa ohjannut erilaisia ryhmiä. Tuntui luontevalta jatkaa sitä sarkaa myös papin työssä. Aluksi olin työparina hiljaisuuden päivissä ja sitten myös seurakunnan omissa tai yhteistyössä toisen seurakunnan kanssa järjestetyissä retriiteissä. Minulla oli onni saada kokeneita retriittiohjaajia työtovereiksi.
Aikuistyö kuului vastuualueeseeni ja sen puitteissa toimi pienryhmiä. Hiljaisuuden viljelyn ryhmä oli yksi. Siinä saimme kotievääksi Raamatun mietiskelytekstejä ja jaoimme antia yhteen tullessamme ja tietenkin hiljainen rukous oli osa kokoontumistamme.

3. Mikä on suhteesi kukkiin tai kasveihin?

Olen syntyisin maaseudulta pieneltä paikkakunnalta Petäjävedeltä. Siellä luonto oli aina lähellä ja vesistöt itsestään selvyys. Äitini oli innokas puutarhaviljelijä. Hyötypuutarha kuului asevelitalon pihapiiriin. Murrosikäisenä vannoin, että en aikuisena kasvimaata perkaa. Siitä sai tarpeeksi silloin kotona. Toisin on käynyt. Avioliiton myötä kesäpaikaksi on muotoutunut vanha maatalon pihapiiri. Pihapuiden lisäksi sieltä löytyvät omenapuut, marjapensaat. Perunamaa ja kasvimaa. Sittenkin. Sulassa sovussa ovat luonnonkukat ja anopin istuttamat perinneperennat. Omia lajikkeita sitten on tullut ostamalla, vaihtamalla ja saatuna.
Kädet mullassa on ollut tärkeä ihmistyön vastapaino. Ensin sosiaalityössä ja sittemmin papin työssä ihmisten tarinat ovat jääneet mielen päälle. Sosiaalisuus on ollut työn suola ja rasite. Kukat ja kasvit, vuoden kierto luonnossa on aina tuonut lohtua ja toivoa uusista aluista ja tulevaisuudesta. Luonto aina osaa yllättää. Mitä en muistanut istuttaneeni puhkeaakin taimelle. Se on ollut myös kannustin työssä, jossa harvoin tulokset ovat näkyviä!

4. Mitä mietit tästä: ” Jumala on sanallaan luonut kaiken olevaisen ja ylläpitää sitä.”

Jumalan kaikkivaltius on vaikea tavoittaa järkeilemällä.  Voin kuitenkin heittäytyä Hänen varaansa vaikka en kaikkea ymmärrä. Luomistyö jatkuu. Alussa oli Sana ja tuo Sana tuli lihaksi ja meidän keskuuteen. Voimme siis olla yhteydessä persoonalliseen kolmiyhteiseen Jumalaan. Rukous on annettu lahja! Minun on aina ollut helpoin lähestyä Jumalaa Luojana. Soi kunniaksi Luojan on yksi lempi virsistäni.

5. Mikä on suhteesi Metsäkestilän hiljaisuuden taloon?

Olin käynyt retriiteissä harvakseltaan eri paikoissa. Jossain vaiheessa vain totesin, että lähin retriitti paikka löytyy aivan naapurista Seitsemisen takaa. Sitten siitä alkoi muotoutua kotipesä. Kouluttauduin vielä työuran loppupuolella pastoraalien ja työnohjauskoulutuksen jälkeen sitten retriitinohjaajaksi. Toinen kouluttajistani oli Liisa Erkiö!

Marianne Kyrönviita ohjaa yhdessä Riikka Pyykön kanssa kasvi- ja talkooretriitin 1.-4.7.2024 Metsäkestilän hiljaisuuden talossa. Ilmoittautumiset riikka.pyykko@outlook com tai 040 8342285.

16.5.2024 Teksti: Marianne Kyrönviita ja Riikka Pyykkö